Scroll down for English text

Heinäkuussa matkasimme länsinaapurin maille, Pohjois-Ruotsiin. Meillä oli tavoitteena huiputtaa Ruotsin korkein vuori Kebnekaise, mutta olimme huolissamme vallitsevasta säästä. Säätiedotuksen mukaan oli luvattu paljon sadetta ja huonoa näkyvyyttä. Mietimme jopa vaihtoehtoja meidän suunnitelmiin, mutta päätimme kuitenkin käydä paikan päällä katsomassa tilannetta.

Hyppäsimme perjantai-iltana autojunaan Helsingissä ja matkasimme yön läpi kohti Oulua. Kun olimme purkaneet auton junasta, suuntasimme kohti Haaparantaa ja siitä edelleen kohti Kiirunaa. Kiirunassa hankimme viimeiset ruokatäydennykset, ja ajoimme vaelluksen alkupisteeseen Nikkaluoktaan. Kello oli jo yli viisi kun olimme vaihtaneet vaelluskamppeet päälle ja rinkat heitetty selkään. Sää oli kolealla puolella ja pilvinen, mutta poutainen. Ensimmäisen päivän urakka olisi n. 19 km ja se toisi meidät Kebnekaisen tunturiaseman lähettyville.

Ensimmäiset 6 km olivat helpohkoja ja polku muistutti lanattua mönkijätietä. Tien loppupäässä oli venekuljetuksen laituripaikka sekä uudehko ravintola. Venekuljetuksella olisi voinut säästää 6 km tallustamista, mutta 30 euron hinta ei meitä houkutellut. Tästä tie muuttui poluksi, ja paikoin aika mutaiseksi ja kivikkoiseksi. Pidimme matkan puolivälissä ruokatauon ja huomasimme samalla että hyttysiä oli jonkun verran liikkeellä… 18 km jälkeen olimme jo Kebnekaisen tunturiaseman lähettyvillä. Kello oli jo ehtinyt vierähtää seuraavalle vuorokaudelle ennen kuin olimme pystyttäneet teltat. Teltanpystytyksestä tuli kiire kun taivaalta oli ruvennut tippuamaan vettä. Vettä ropisi teltankankaalle läpi yön.

Aamulla heräsimme myöhään, mutta kuumuus pakotti meidät lopulta valveille. Keli oli aurinkoinen ja tuuleton. Aivan! Säätiedotukset eivät olleet pitäneet paikkansa! Meille tämä oli upea yllätys! Päätimme siis lähteä huiputtamaan, koska emme voineet antaa tällaisen tilaisuuden mennä sivun suun. Pääsimme matkaan klo 11. Pidimme lounastauon ennen ensimmäistä kunnollista nousua. Polku muuttui paikoin kivikentäksi, mutta reitti oli hyvin merkitty maastoon punaisilla maalitäplillä. Nousimme Vierramvaren huipulle joista näimme tulevan koitoksen nousevan vielä korkeammalle. Laskimme alas Kaffedaleniin jossa täydensimme vesipullot ennen viimeistä nousuosuutta. Kun saavuimme Kebnekaisen huipulle oli sää vielä aurinkoinen ja tuuleton. Olimme ylhäisessä yksinäisyydessä huipulla, joten meillä oli hyvin aikaa ikuistaa hetkeä kameroilla. Alastulomatkalla pidimme vielä pidemmän ruokatauon Vierramvaren huipulla, ennen kuin pääsimme takaisin leirillemme klo. 03.00.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään. Teltoissa oli kumminkin liian kuuma, joten raahasimme aikaisin aamulla makuualustat ulos raittiiseen ilmaan. Kun olimme loikolleet tarpeeksi, kävimme tunturiasemalla yhdellä kylmällä juomalla, ja palasimme leiriin päivällisaikohin. Päivällisen jälkeen purimme leirin ja suuntasimme kohti Nikkaluoktaa. Pystytimme teltat kun olimme kävelleet matkasta noin puolet. Aamulla jatkoimme ja saavuimme Nikkaluoktaan puolenpäivän jälkeen. Tästä alkoi kotimatka autolla kohti Etelä-Suomea.

 

 

In July, we traveled to northern Sweden. We were aiming to summit Sweden’s highest mountain Kebnekaise, but we were concerned about the prevailing weather. According to the forecast, we were going to have a lot of rain and bad visibility. We even thought about alternatives to our plans, but we decided to go ahead and go for Kebnekaise region.

We took the train from Helsinki on a Friday evening and travelled through the night to Oulu. When we had unloaded the car from the train, we headed towards Haparanda and further towards Kiruna. In Kiruna, we got the last supplements and drove to the starting point for our hiking, Nikkaluokta. The clock was already over five when we had switched to hiking clothes and thrown our backpacks on our backs. The weather was chilly and cloudy, but dry. The first day’s distance would be about 19 km and it would bring us near Kebnekaise Mountain Station.

The first 6 km were easy and the path was wide. At the end of the wide path, there was a boat dock and a new restaurant. The boat transport could have saved 6 km of walking, but the price of 30 euros did not attract us. The route then turned into a more narrow, muddy and rocky path. Halfway through we had a short food break. At that point we noticed that mosquitoes for the first time… After 18 km we were already near the Kebnekaise Mountain Station. The clock had already run over to the next day before we were able to set up the tents. We had to hurry because the weather was turning fast. The rain was pouring down over the night.

In the morning we woke up late, but the heat forced us to get out of our tents. The weather was sunny and windless. Yes, that’s true! The weather forecasts had not been accurate! For us this was a great surprise! We decided to go for the summit! We started the hike from our camp at 11am. We took a lunch break quite early. The path was really rocky, but the route was well marked with red paint dots. We ascended to the summit of Vierramvaren. We descended down to Kaffedalen where we filled our water bottles before the last ascent. When we arrived at the top of Kebnekaise, the weather was still sunny and windless. We stood at the summit for a good time, and we had the luxury to be there for our own. On a descend from the summit we enjoyed a longer meal break at the summit of Vierramvare before we got back to our camp at 3am.

The next day we woke up really late. The tents were, however, too hot because of the sun, so we took our sleeping matresses out into the fresh air. When we had chilled enough, we went to the mountain station for one cold drink and returned to the camp at dinner. After dinner, we put our camp together and headed for Nikkaluokta. We pitched the tents when we had walked half the distance to Nikkaluokta. In the morning we continued and arrived in Nikkaluokta after noon. From here started a journey home to South Finland by car.