Kebnekaise 2017

Scroll down for English text

Heinäkuussa matkasimme länsinaapurin maille, Pohjois-Ruotsiin. Meillä oli tavoitteena huiputtaa Ruotsin korkein vuori Kebnekaise, mutta olimme huolissamme vallitsevasta säästä. Säätiedotuksen mukaan oli luvattu paljon sadetta ja huonoa näkyvyyttä. Mietimme jopa vaihtoehtoja meidän suunnitelmiin, mutta päätimme kuitenkin käydä paikan päällä katsomassa tilannetta.

Hyppäsimme perjantai-iltana autojunaan Helsingissä ja matkasimme yön läpi kohti Oulua. Kun olimme purkaneet auton junasta, suuntasimme kohti Haaparantaa ja siitä edelleen kohti Kiirunaa. Kiirunassa hankimme viimeiset ruokatäydennykset, ja ajoimme vaelluksen alkupisteeseen Nikkaluoktaan. Kello oli jo yli viisi kun olimme vaihtaneet vaelluskamppeet päälle ja rinkat heitetty selkään. Sää oli kolealla puolella ja pilvinen, mutta poutainen. Ensimmäisen päivän urakka olisi n. 19 km ja se toisi meidät Kebnekaisen tunturiaseman lähettyville.

Ensimmäiset 6 km olivat helpohkoja ja polku muistutti lanattua mönkijätietä. Tien loppupäässä oli venekuljetuksen laituripaikka sekä uudehko ravintola. Venekuljetuksella olisi voinut säästää 6 km tallustamista, mutta 30 euron hinta ei meitä houkutellut. Tästä tie muuttui poluksi, ja paikoin aika mutaiseksi ja kivikkoiseksi. Pidimme matkan puolivälissä ruokatauon ja huomasimme samalla että hyttysiä oli jonkun verran liikkeellä… 18 km jälkeen olimme jo Kebnekaisen tunturiaseman lähettyvillä. Kello oli jo ehtinyt vierähtää seuraavalle vuorokaudelle ennen kuin olimme pystyttäneet teltat. Teltanpystytyksestä tuli kiire kun taivaalta oli ruvennut tippuamaan vettä. Vettä ropisi teltankankaalle läpi yön.

Aamulla heräsimme myöhään, mutta kuumuus pakotti meidät lopulta valveille. Keli oli aurinkoinen ja tuuleton. Aivan! Säätiedotukset eivät olleet pitäneet paikkansa! Meille tämä oli upea yllätys! Päätimme siis lähteä huiputtamaan, koska emme voineet antaa tällaisen tilaisuuden mennä sivun suun. Pääsimme matkaan klo 11. Pidimme lounastauon ennen ensimmäistä kunnollista nousua. Polku muuttui paikoin kivikentäksi, mutta reitti oli hyvin merkitty maastoon punaisilla maalitäplillä. Nousimme Vierramvaren huipulle joista näimme tulevan koitoksen nousevan vielä korkeammalle. Laskimme alas Kaffedaleniin jossa täydensimme vesipullot ennen viimeistä nousuosuutta. Kun saavuimme Kebnekaisen huipulle oli sää vielä aurinkoinen ja tuuleton. Olimme ylhäisessä yksinäisyydessä huipulla, joten meillä oli hyvin aikaa ikuistaa hetkeä kameroilla. Alastulomatkalla pidimme vielä pidemmän ruokatauon Vierramvaren huipulla, ennen kuin pääsimme takaisin leirillemme klo. 03.00.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään. Teltoissa oli kumminkin liian kuuma, joten raahasimme aikaisin aamulla makuualustat ulos raittiiseen ilmaan. Kun olimme loikolleet tarpeeksi, kävimme tunturiasemalla yhdellä kylmällä juomalla, ja palasimme leiriin päivällisaikohin. Päivällisen jälkeen purimme leirin ja suuntasimme kohti Nikkaluoktaa. Pystytimme teltat kun olimme kävelleet matkasta noin puolet. Aamulla jatkoimme ja saavuimme Nikkaluoktaan puolenpäivän jälkeen. Tästä alkoi kotimatka autolla kohti Etelä-Suomea.

 

 

In July, we traveled to northern Sweden. We were aiming to summit Sweden’s highest mountain Kebnekaise, but we were concerned about the prevailing weather. According to the forecast, we were going to have a lot of rain and bad visibility. We even thought about alternatives to our plans, but we decided to go ahead and go for Kebnekaise region.

Continue reading “Kebnekaise 2017”

Purtavaa Melontaretkelle

Päätimme ystävien kesken toteuttaa melontaretken. Eväiden nauttiminen olisi silloin isossa roolissa. Pakkasimme kajakkeihin polttopuita, ruokaa sekä juomista, ja suuntasimme kohti taukopaikkaamme Siuntiossa sijaitsevalle järvenrannalle. Alla olevalta videolta voit katsoa retken fiiliksiä!

We decided to take a kayak trip with my friends. The enjoyment of food was going to play a big role. We packed some firewood, food and drinks in the kayaks and headed for our camp fire place on a lakeshore in Siuntio. Watch the video above!

 

 

An evening at Partioaitta

I participated today in an evening at Yrjönkatu Partioaitta. Pata Degerman was host for the evening and the theme was winter touring. The emphasis was on clothing and equipment. Although some of the content was already familiar to me, I also learned new things. I got for example to see a Paris sled which was equipped in a slightly different way than my own. I also got a good tip on how to fix a protection around my thermos bottle, so it will not get dents what could cause heat leakage.

The eternal question, of what kind of sleeping bag to wear in winter, was also discussed. According to what I’ve learned from previous lessons and courses, you should have an inner down sleeping bag and an outer bag with a synthetic material. That should move the moisture away from your body through the down bag to the synthetic material. According to yesterday’s discussion it was recommended to only have one sufficiently thick down sleeping bag. But it hard to say what is right and what is wrong. As long as you don´t freeze it´s good. We also went into the subject on how to do when nature calls in a snow storm, and that it may be more difficult for ladies to go to the “bathroom” quickly without having to remove several layers of clothing. Well, now there is GoGirl on the market! I’m not going in on that subject more, but you can check out this link: GoGirl, and make your own opinion on how practical it would be.

This was a pilot evening, and we can hope for that Partioaitta is going to arrange more evenings like this in the future. This concept is great!