Trailer: Across Greenland 2018

This is a trailer of our Across Greenland 2018 expedition. The full length video will be released in November/December 2018. Stay tuned!

Advertisements

Across Greenland 2018

Six women’s adventure in an ice labyrinth, avoiding crevasses, several storms, fourteen hours of skiing, a helicopter evacuation, doubt about the success of the expedition; here are some examples of what our eventful Greenland crossing included.

grönland_blogg - 2

WHY GO?
During my exchange years in Norway I got my first experiences of winter touring. I totally fell for it! In recent years I have participated in expeditions in Sweden’s Sarek, on Iceland’s Vatnajökull glacier and on the glacier landscape of Svalbard. As the trend seems to do more challenging trips progressively, crossing Greenland by skis was naturally the next challenge for me. After all, it has for long been a big dream for me to cross Greenland by skis. Aren’t dreams made to come true?

 

THE ICE LABYRINTH
At last it was the day when we stood on the edge of the glacier near the village of Kangerlussuaq! Our eyes were facing east and it was a great feeling! One year of preparations were behind. At last we were beginning what we had been practicing for so long. The first days we navigated our way in the ice labyrinth, looking for the best route towards the icecap. With crampons on our feet we walked up and down along different ice humps with house-sized ice cliffs on our sides. Sometimes it was impossible to find a suitable direct route because of the deep crevasses. Our GPS track had formed a zigzag pattern. Because of the 80 kg behind us in our sleds, the speed was not breathtaking. At some points, we had to push one sled at a time – that can you call teamwork!

 

ON THE ICECAP
Eventually the ice labyrinth disappeared when the snow cover thickened. We had reached the icecap! Our next goal was to ski more than 20 km a day. Unfortunately, one of the expedition members had got severe abdominal pain, and we understood that our goal was impossible to achieve. Since her condition did not improve, we made a decision about medical evacuation by helicopter. We were prepared for a three-day delay due to storms, but these days were now used when we waited for the evacuation flight. We so hoped that a storm would not hit us at the end of the trip.

 

THE RADAR STATION
After the helicopter evacuation we extended our ski distances. We visited the abandoned and icy DYE2 radar station. An awesome dome building rose in the middle of the snow field. Like other expeditions, we left our name both in the guest book and on the dome wall. We wondered about the amount of goods left behind, like beer bottles and household machines! It was like the time had stopped in the 80’s. Even a Christmas ham was waiting on the table!

 

STORM DAYS
Then the storm hit us … 30 m/s winds forced us to spend a couple of days in tents. This meant that we needed to extend our day distances to the end of the trip, to get to the east coast in time. However, this was not the only storm we encountered, but a third full storm day was still to be spent in the tents. Our trip had now become a race against the clock! The conditions were so difficult, that we were uncertain if we would get in time to the east coast, to the plane waiting for us there. However, we had such a huge motivation to get over the glacier, so finally we skied quite absurd day distances. 14 hours and 40 km were at the end a normal day…

 

AT THE COAST
We looked forward to a decent downhill after the half way, but we had to wait to the last day for the real downhill … What a joy it was to ski the last meters with the land in sight!. After 30 days and 576 km we reached our goal! Thanks to the team’s great humor and will! One more night was in front on the polar bear area. We ended our ski tour on a rocky cliff where we found a small hut. We slept the last night safely inside the hut, where we waited for the morning’s helicopter lift.

 

Greenland preparations Ep. 3 – Physical Training

Parin viikon päästä lähdetään kohti Grönlantia! Jotta hiihtokunto olisi parhaimmillaan, on viimeiset kuukaudet sisältäneet hiihtotreeniä ahkiolla. Nyt kevät on saapunut Suomeen, lumet ja jäät sulaa, joten viimeiset viikot mennään renkaanvetotreenillä!

In a few weeks we’re off to Greenland! This is how I have trained to be fit for our expedition. My training program has included skiing and also tire pulling. 

Music: http://www.bensound.com

Greenland Preparations Ep. 1 – Skiing

Training for the expedition Across Greenland 2018
An enjoyable ski training session in powder snow transformed into something else.

Treeniä Across Greenland 2018 -retkikuntaa varten
Aina ei mene kuin Strömsössä… Hiihtäminen hienossa puuterilumessa muuttui nopeasti johonkin ihan muuksi.

Träning inför expeditionen Across Greenland 2018
Det går inte alltid som i Strömsö… En njutbar skidning i pudersnö förvandlades till något helt annat.

Greenland plans for 2018

Greenland map

Scroll down for English text

Grönlantisuunnitelmia

Jippii! Viimeinkin vuosi on vaihtunut ja tänä vuonna on sitten isompi seikkailu edessä: Olen lähdössä Grönlantiin huhtikuussa 2018! Tavoitteena on hiihtää Grönlannin yli lännestä itään. Reissu on Ankarat Avotunturit -organisaation järjestämä ja meidän retkikuntaan kuuluu kuusi suomalaista naista. Naisvoimalla siis mennään! Suunnitelmat ovat jo pitkällä ja helmikuussa lähdemme retkikunnan kanssa harjoitusretkelle johonkin (toivottavasti kylmään) paikkaan Suomeen.

Reitti ja olosuhteet

Lähdemme hiihtämään Grönlannin länsirannikolta Kangerlussuaq-kylän lähettyviltä sijaitsevalta Point 660 -paikasta ja päämäärämme on Isortoq- tai Tasilaaq-kylä itärannikolla. Matkaa kertyy n. 570 km ja siihen kuluu n. 30 päivää. Ensimmäiset 300 kilometrit ovat loivaa nousua ja korkeimman kohdan (2500 mpy) jälkeen edessä on taas loivaa laskua.  Olemme varautuneet 0°C – -35°C lämpötiloihin ja olemme myös ottaneet huomioon myrskyt, railot ja jääkarhuvaaran. Retkikunta on tukematon, joten kaikki tarvittavat tavarat (ruoat, keitinpolttoaineet, vaatteet ja varusteet) vedämme perässämme ahkioissa.

Yhteistyökumppanit

Tärkeät yhteistyökumppanit ovat mahdollistaneet osallistumiseni näin mahtavaan projektiin. Niiden kanssa on hienoa jakaa elämykset! Kiitos Eskimo ja Santa Maria, tästä tulee aivan huikea seikkailu!


Greenland plans

Yippee! This year there is a bigger adventure ahead: I’m going to Greenland in April 2018! The plan is to ski across Greenland from west to east. The trip is organized by the Ankarat Avotunturit organization and our expedition includes six women from Finland. In February we going on a short a training trip to, hopefully, a cold place in Finland. 

Route and conditions

We are going to ski from the west coast of Greenland, Point 660, located near the village of Kangerlussuaq, and our aim is the Isortoq or Tasilaaq village on the east coast. The distance is approximately 570 km and it will take us about 30 days. The first 300 kilometers we are going gentle uphill and after the highest point (2500 mpy) there is again bearly noticable downhill. We have prepared for temperatures from 0°C to -35°C and we have also taken into account risks as storms, crevasses and polar bears. The expedition is unsupported, so all the necessary goods (food, cooking fuel, clothing and equipment) we will pull behind us in pulks.

Partners

Important partners have made it possible for me to participate in this great project. With them, it’s great to share experiences! Thanks to Eskimo and Santa Maria, this will be a great adventure!

Nyhtökaura retkiruokana

nyhtis - 4

Scroll down for English summary

Vaikka olen retkeillyt paljon ja tehnyt paljon retkiruokaa, on usein proteiinin pääaineena ollut lihaa eri muodoissa. Pitkillä reissuilla kuivatusta jauhelihasta on tullut varma valinta säilyvyyden ja painon ansiosta. Kun olin Huippuvuorilla hiihtovaelluksella söin 18 päivää päivälliseksi perunamuusia ja jauhelihaa. Olihan se hyvää, mutta voin sanoa että ruoan yksitoikkoisuus iski reissun puolessavälissä.

Kotiintulon jälkeen päätin että seuraavaa pidempää reissua ajatellen pitää kokeilla myös jotain muuta. Samalla voisin kehitellä helppoja mutta maukkaita retkiruokareseptejä. Sen jälkeen, usein kun käyn kaupassa, käyn mielessäni läpi eri tuotteiden kelpoisuutta retkiruokaan. Tämän ansiota huomioni kiinnitti Nyhtökaura-paketti.

Jo sellaisenaan Nyhtökaura ei paina paljon, joten se on vaivaton ottaa mukaan retkille. Pidempää vaellusta ajatellen Nyhtökaura on helppo kuivattaa ja todella nopea liottaa kuumassa vedessä. Kuivattu nyhtis painaa noin puolet tuoreesta ja säilyy varmaan ikuisuuden. Liottu koostumuskaan ei paljon eroa tuoreesta Nyhtökaurasta. Suurin ero on palojen koossa, koska kuivatus rikkoo paloja pienemmiksi. Kuivasin nyhtiksen kuivurissa 40°C lämmöllä 3h. Tämä onnistuu varmaan myös uunissa, samalla periaatteella kun kuivatetaan jauhelihaa,  jos ei kuivuria löydy omasta kaapista.

Ensimmäiseksi omaksi kokeiluksi tuli tehtyä ihan perus pastakastike:
Nyhtökauraa,  tomaattimurskaa ja –sosetta, kasvisliemikuutio ja mausteeksi pippurisekoitus, valkosipulijauhetta ja pizzamaustetta. Pastaksi valikoitui runsaskuituinen ja nopeasti liottava (6 min) kierrepasta.

nyhtis - 3

Ja, olihan se hyvää, ja täyttävää! Vaikkakin jo paketissa luki isolla ”PERFECT PROTEIN” en ollut kuitenkaan ymmärtänyt kuinka paljon proteiinia, suhteessa esim. lihaan, Nyhtökaura sisältää! Ja sehän sisältää paljon enemmän kuin liha ja kana. Luulen että olen löytänyt täydellisen ja hyvän proteiinilähteen seuraavaa reissua ajatellen! Nyt suunnittelemaan lisää reseptejä! Jatkoa seuraa huomenna!

 

English summary:
To find a new raw material for my adventure meals, I have now tested Pulled oats. To my surprise, it contains more protein than meat, so it is a perfect source of protein for an adventure! Additionally, it’s easy, and it’s good to dry at 40°C for 3h. It also gets its original consistency back after soaking. My first test of pulled oats was a pasta sauce: Pulled oats, tomato crush, tomato purée, various spices and a stock cube. As pasta I chose a fiber-rich pasta variety. The result was good and filling!

 

Kebnekaise 2017

Scroll down for English text

Heinäkuussa matkasimme länsinaapurin maille, Pohjois-Ruotsiin. Meillä oli tavoitteena huiputtaa Ruotsin korkein vuori Kebnekaise, mutta olimme huolissamme vallitsevasta säästä. Säätiedotuksen mukaan oli luvattu paljon sadetta ja huonoa näkyvyyttä. Mietimme jopa vaihtoehtoja meidän suunnitelmiin, mutta päätimme kuitenkin käydä paikan päällä katsomassa tilannetta.

Hyppäsimme perjantai-iltana autojunaan Helsingissä ja matkasimme yön läpi kohti Oulua. Kun olimme purkaneet auton junasta, suuntasimme kohti Haaparantaa ja siitä edelleen kohti Kiirunaa. Kiirunassa hankimme viimeiset ruokatäydennykset, ja ajoimme vaelluksen alkupisteeseen Nikkaluoktaan. Kello oli jo yli viisi kun olimme vaihtaneet vaelluskamppeet päälle ja rinkat heitetty selkään. Sää oli kolealla puolella ja pilvinen, mutta poutainen. Ensimmäisen päivän urakka olisi n. 19 km ja se toisi meidät Kebnekaisen tunturiaseman lähettyville.

Ensimmäiset 6 km olivat helpohkoja ja polku muistutti lanattua mönkijätietä. Tien loppupäässä oli venekuljetuksen laituripaikka sekä uudehko ravintola. Venekuljetuksella olisi voinut säästää 6 km tallustamista, mutta 30 euron hinta ei meitä houkutellut. Tästä tie muuttui poluksi, ja paikoin aika mutaiseksi ja kivikkoiseksi. Pidimme matkan puolivälissä ruokatauon ja huomasimme samalla että hyttysiä oli jonkun verran liikkeellä… 18 km jälkeen olimme jo Kebnekaisen tunturiaseman lähettyvillä. Kello oli jo ehtinyt vierähtää seuraavalle vuorokaudelle ennen kuin olimme pystyttäneet teltat. Teltanpystytyksestä tuli kiire kun taivaalta oli ruvennut tippuamaan vettä. Vettä ropisi teltankankaalle läpi yön.

Aamulla heräsimme myöhään, mutta kuumuus pakotti meidät lopulta valveille. Keli oli aurinkoinen ja tuuleton. Aivan! Säätiedotukset eivät olleet pitäneet paikkansa! Meille tämä oli upea yllätys! Päätimme siis lähteä huiputtamaan, koska emme voineet antaa tällaisen tilaisuuden mennä sivun suun. Pääsimme matkaan klo 11. Pidimme lounastauon ennen ensimmäistä kunnollista nousua. Polku muuttui paikoin kivikentäksi, mutta reitti oli hyvin merkitty maastoon punaisilla maalitäplillä. Nousimme Vierramvaren huipulle joista näimme tulevan koitoksen nousevan vielä korkeammalle. Laskimme alas Kaffedaleniin jossa täydensimme vesipullot ennen viimeistä nousuosuutta. Kun saavuimme Kebnekaisen huipulle oli sää vielä aurinkoinen ja tuuleton. Olimme ylhäisessä yksinäisyydessä huipulla, joten meillä oli hyvin aikaa ikuistaa hetkeä kameroilla. Alastulomatkalla pidimme vielä pidemmän ruokatauon Vierramvaren huipulla, ennen kuin pääsimme takaisin leirillemme klo. 03.00.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään. Teltoissa oli kumminkin liian kuuma, joten raahasimme aikaisin aamulla makuualustat ulos raittiiseen ilmaan. Kun olimme loikolleet tarpeeksi, kävimme tunturiasemalla yhdellä kylmällä juomalla, ja palasimme leiriin päivällisaikohin. Päivällisen jälkeen purimme leirin ja suuntasimme kohti Nikkaluoktaa. Pystytimme teltat kun olimme kävelleet matkasta noin puolet. Aamulla jatkoimme ja saavuimme Nikkaluoktaan puolenpäivän jälkeen. Tästä alkoi kotimatka autolla kohti Etelä-Suomea.

 

 

In July, we traveled to northern Sweden. We were aiming to summit Sweden’s highest mountain Kebnekaise, but we were concerned about the prevailing weather. According to the forecast, we were going to have a lot of rain and bad visibility. We even thought about alternatives to our plans, but we decided to go ahead and go for Kebnekaise region.

Continue reading “Kebnekaise 2017”