Nyhtökaura retkiruokana

On By fridapelinIn Adventure FoodLeave a comment

nyhtis - 4

Scroll down for English summary

Vaikka olen retkeillyt paljon ja tehnyt paljon retkiruokaa, on usein proteiinin pääaineena ollut lihaa eri muodoissa. Pitkillä reissuilla kuivatusta jauhelihasta on tullut varma valinta säilyvyyden ja painon ansiosta. Kun olin Huippuvuorilla hiihtovaelluksella söin 18 päivää päivälliseksi perunamuusia ja jauhelihaa. Olihan se hyvää, mutta voin sanoa että ruoan yksitoikkoisuus iski reissun puolessavälissä.

Kotiintulon jälkeen päätin että seuraavaa pidempää reissua ajatellen pitää kokeilla myös jotain muuta. Samalla voisin kehitellä helppoja mutta maukkaita retkiruokareseptejä. Sen jälkeen, usein kun käyn kaupassa, käyn mielessäni läpi eri tuotteiden kelpoisuutta retkiruokaan. Tämän ansiota huomioni kiinnitti Nyhtökaura-paketti.

Nyhtökaura tuoreena…
… ja kuivattuna.

Jo sellaisenaan Nyhtökaura ei paina paljon, joten se on vaivaton ottaa mukaan retkille. Pidempää vaellusta ajatellen Nyhtökaura on helppo kuivattaa ja todella nopea liottaa kuumassa vedessä. Kuivattu nyhtis painaa noin puolet tuoreesta ja säilyy varmaan ikuisuuden. Liottu koostumuskaan ei paljon eroa tuoreesta Nyhtökaurasta. Suurin ero on palojen koossa, koska kuivatus rikkoo paloja pienemmiksi. Kuivasin nyhtiksen kuivurissa 40°C lämmöllä 3h. Tämä onnistuu varmaan myös uunissa, samalla periaatteella kun kuivatetaan jauhelihaa,  jos ei kuivuria löydy omasta kaapista.

Kuivattu Nyhtökaura
Puolet painosta pois kuivattamalla.

Ensimmäiseksi omaksi kokeiluksi tuli tehtyä ihan perus pastakastike:
Nyhtökauraa,  tomaattimurskaa ja –sosetta, kasvisliemikuutio ja mausteeksi pippurisekoitus, valkosipulijauhetta ja pizzamaustetta. Pastaksi valikoitui runsaskuituinen ja nopeasti liottava (6 min) kierrepasta.

nyhtis - 3

Ja, olihan se hyvää, ja täyttävää! Vaikkakin jo paketissa luki isolla ”PERFECT PROTEIN” en ollut kuitenkaan ymmärtänyt kuinka paljon proteiinia, suhteessa esim. lihaan, Nyhtökaura sisältää! Ja sehän sisältää paljon enemmän kuin liha ja kana. Luulen että olen löytänyt täydellisen ja hyvän proteiinilähteen seuraavaa reissua ajatellen! Nyt suunnittelemaan lisää reseptejä! Jatkoa seuraa huomenna!

 

English summary:
To find a new raw material for my adventure meals, I have now tested Pulled oats. To my surprise, it contains more protein than meat, so it is a perfect source of protein for an adventure! Additionally, it’s easy, and it’s good to dry at 40°C for 3h. It also gets its original consistency back after soaking. My first test of pulled oats was a pasta sauce: Pulled oats, tomato crush, tomato purée, various spices and a stock cube. As pasta I chose a fiber-rich pasta variety. The result was good and filling!

 

Kebnekaise 2017

On By fridapelinIn Trip Reports1 Comment

Scroll down for English text

Heinäkuussa matkasimme länsinaapurin maille, Pohjois-Ruotsiin. Meillä oli tavoitteena huiputtaa Ruotsin korkein vuori Kebnekaise, mutta olimme huolissamme vallitsevasta säästä. Säätiedotuksen mukaan oli luvattu paljon sadetta ja huonoa näkyvyyttä. Mietimme jopa vaihtoehtoja meidän suunnitelmiin, mutta päätimme kuitenkin käydä paikan päällä katsomassa tilannetta.

Hyppäsimme perjantai-iltana autojunaan Helsingissä ja matkasimme yön läpi kohti Oulua. Kun olimme purkaneet auton junasta, suuntasimme kohti Haaparantaa ja siitä edelleen kohti Kiirunaa. Kiirunassa hankimme viimeiset ruokatäydennykset, ja ajoimme vaelluksen alkupisteeseen Nikkaluoktaan. Kello oli jo yli viisi kun olimme vaihtaneet vaelluskamppeet päälle ja rinkat heitetty selkään. Sää oli kolealla puolella ja pilvinen, mutta poutainen. Ensimmäisen päivän urakka olisi n. 19 km ja se toisi meidät Kebnekaisen tunturiaseman lähettyville.

Ensimmäiset 6 km olivat helpohkoja ja polku muistutti lanattua mönkijätietä. Tien loppupäässä oli venekuljetuksen laituripaikka sekä uudehko ravintola. Venekuljetuksella olisi voinut säästää 6 km tallustamista, mutta 30 euron hinta ei meitä houkutellut. Tästä tie muuttui poluksi, ja paikoin aika mutaiseksi ja kivikkoiseksi. Pidimme matkan puolivälissä ruokatauon ja huomasimme samalla että hyttysiä oli jonkun verran liikkeellä… 18 km jälkeen olimme jo Kebnekaisen tunturiaseman lähettyvillä. Kello oli jo ehtinyt vierähtää seuraavalle vuorokaudelle ennen kuin olimme pystyttäneet teltat. Teltanpystytyksestä tuli kiire kun taivaalta oli ruvennut tippuamaan vettä. Vettä ropisi teltankankaalle läpi yön.

Aamulla heräsimme myöhään, mutta kuumuus pakotti meidät lopulta valveille. Keli oli aurinkoinen ja tuuleton. Aivan! Säätiedotukset eivät olleet pitäneet paikkansa! Meille tämä oli upea yllätys! Päätimme siis lähteä huiputtamaan, koska emme voineet antaa tällaisen tilaisuuden mennä sivun suun. Pääsimme matkaan klo 11. Pidimme lounastauon ennen ensimmäistä kunnollista nousua. Polku muuttui paikoin kivikentäksi, mutta reitti oli hyvin merkitty maastoon punaisilla maalitäplillä. Nousimme Vierramvaren huipulle joista näimme tulevan koitoksen nousevan vielä korkeammalle. Laskimme alas Kaffedaleniin jossa täydensimme vesipullot ennen viimeistä nousuosuutta. Kun saavuimme Kebnekaisen huipulle oli sää vielä aurinkoinen ja tuuleton. Olimme ylhäisessä yksinäisyydessä huipulla, joten meillä oli hyvin aikaa ikuistaa hetkeä kameroilla. Alastulomatkalla pidimme vielä pidemmän ruokatauon Vierramvaren huipulla, ennen kuin pääsimme takaisin leirillemme klo. 03.00.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään. Teltoissa oli kumminkin liian kuuma, joten raahasimme aikaisin aamulla makuualustat ulos raittiiseen ilmaan. Kun olimme loikolleet tarpeeksi, kävimme tunturiasemalla yhdellä kylmällä juomalla, ja palasimme leiriin päivällisaikohin. Päivällisen jälkeen purimme leirin ja suuntasimme kohti Nikkaluoktaa. Pystytimme teltat kun olimme kävelleet matkasta noin puolet. Aamulla jatkoimme ja saavuimme Nikkaluoktaan puolenpäivän jälkeen. Tästä alkoi kotimatka autolla kohti Etelä-Suomea.

 

 

In July, we traveled to northern Sweden. We were aiming to summit Sweden’s highest mountain Kebnekaise, but we were concerned about the prevailing weather. According to the forecast, we were going to have a lot of rain and bad visibility. We even thought about alternatives to our plans, but we decided to go ahead and go for Kebnekaise region.

Continue reading “Kebnekaise 2017” →

Prepping & packing for Kebnekaise

On By fridapelinIn GeneralLeave a comment

Scroll down for English text

Nokka kohti Pohjois-Ruotsia! Suunnitelmissa on viiden päivän kesävaellus Ruotsin korkeimman vuoren ympäristössä. Jos säät sallii on myös vuorenhuiputus ohjelmassa, mutta tämän blogitekstin kirjoitushetkellä sääennuste näyttää aika vetistä taivalta… Saa nähdä jos suunnitelmat tulee muuttumaan…

Reissua varten olen tehnyt erilaisia valmisteluja. Ruoan puolesta olen paistanut hirvenjauhelihaa, ja sen jälkeen kuivannut sitä kuivurissa. Saman proseduurin pystyy myös tekemään uunissa jos ei omista kuivuria, vaikka se onkin hitaampi tapa saada liha rutikuivaksi. Ja hirveä siksi, koska mitä vähärasvaisempi liha, sitä parempi se kestää säilytystä. En myöskään käytä yhtään rasvaa paistamiseen. Olen myös kuivannut mangoa, mikä mielestäni on loistava snacksi pitkiä vaelluspäiviä ajatellen.

Valmisteluihin kuuluu myös kamppeiden pakkaaminen. Minulla on yleensä seuraavaa systeemi, jotta mikään ei unohtuisi: Teen listan kaikista varusteista ja vaatteista, jonka jälkeen kerään ne yhteen paikkaan. Pakkaan varusteet vesitiiviisiin pusseihin, jonka jälkeen pakkaan ne rinkkaan. Siten ei haittaa vaikka kaivaisi rinkasta jotain kaatosateella, kun kaikki on vesitiiviisti pakattu.

We are soon heading towards the north of Sweden! The plan is to do a 5-day hike in the surroundings of Sweden’s highest mountain. If the weather is on our side, we are going to try summit Kebnekaise, but at the time of writing this blog, the weather forecast seems to be quite wet… Let’s see if the plans are going to change…

For the trip I have done a variety of preparations. For food preparations I have baked minced elk, and then dried it up in the food dehydrator. The same procedure can also be done in the oven if you do not own a dehydrator, even though it is a slower way to make the meat dry. And elk because low-fat meat is better for preservation. I do not even use any fat for frying. I also have dried some mango, which I think is a great snack for long hiking days.

Preparations also include equipment and clothes packing. I usually have the following system so that nothing will be forgotten: I will make a list of all the equipment and clothing, and then collect them in one place. I pack the equipment into watertight bags, and then pack them into the backpack. So, it does not matter if have to, for some reason, empty my backpack in pouring water when everything is watertight packed.

 

Kayaking in Espoo/H:ki Archipelago

On By fridapelinIn General, Trip ReportsLeave a comment

Scroll down for English text

Tällä kertaa suuntasimme Espoon ja Helsingin merille. Espoon Otsolahdessa toimii Otsolahden Melontakeskus, mistä vuokrasimme kajakit. Päiväksi oli luvattu aika tyyntä, joten päätimme suunnata ulos merelle katsastamaan eri retkisaaria. Sää ei ollutkaan niin tyyni mitä oltiin odotettu, mutta muutama aalto ei meitä haittaisi lainkaan. Otimme suunnaksi Tvijälp-saaren, mistä kartan mukaan löytyisi tuulelta ja aalloilta suojattu poukama. Kaisla oli kuitenkin valloittanut koko lahden, ja ainoa hyväksi havaittu kalliomainen maihinnousupaikka ja taukopaikka oli jo muiden retkeiljöiden käytössä.

Meloimme siis etelään, kohti Varsasaarta. Saaren etelärannalla on iso hiekkaranta, mikä varmaan houkuttelee kävijöitä helteisinä kesäpäivinä. Meitä ei kuitenkaan kiinnostanut jäädä pidemmäksi aikaa, koska eteläinen tuuli puhalsi suoraan rannalle. Jatkoimme matkaa melkein suoraan itäänpäin, kohti Käärmeluotoja. Rantauduimme Läntiselle Käärmeluodolle, jonka pohjoisrannalta löytyi hyvä hiekkaranta rantautumiseen. Lähellä rantaa sijatsi myös keittokatos, mutta tämä oli tällä hetkellä poissa käytösta palovaurion takia. Muuten saari on korkea kalliosaari, joten hyviä paikkoja maisemien ikuistamiseen löytyy monta. Pidimme ruokatauon jonka jälkeen paluumatka kohti Otsolahtea alkoi.

This time we headed to the sea in the Espoo and Helsinki area. We rented our kayaks from Otsolahti Canoe Center in Espoo. The weather forecast said the wind was going to be quite calm, so we decided to head out to the sea to look at the various islands. The wind was not so calm what we had expected, but little waves and wind would not hurt at all. We took the direction of Tvijälp Island where we, according to the map, could find a bay protected from wind and wave. However the reed had conquered the whole bay, and the only good landing and resting place was already in use.

So, we steered south to Varsasaari. The southern shore of the island has a large sandy beach, which is sure to tempt you in hot summer days. However, we were not interested in staying longer, because the southern wind blew directly into the beach. We continued our journey almost straight eastward, towards Käärmeluodot. We paddles to the Läntinen Käärmeluoto. On the north shore there was a good sandy beach to go ashore. Near the beach there was also a cooking shelter, but it was currently out of use due to a fire damage. The island is a high rocky island, so there are plenty of places to admire the landscapes. We had a lunch break, after which the return journey towards Otsolahti started.

 

Purtavaa Melontaretkelle

On By fridapelinIn Adventure Food, Trip Reports1 Comment

Päätimme ystävien kesken toteuttaa melontaretken. Eväiden nauttiminen olisi silloin isossa roolissa. Pakkasimme kajakkeihin polttopuita, ruokaa sekä juomista, ja suuntasimme kohti taukopaikkaamme Siuntiossa sijaitsevalle järvenrannalle. Alla olevalta videolta voit katsoa retken fiiliksiä!

We decided to take a kayak trip with my friends. The enjoyment of food was going to play a big role. We packed some firewood, food and drinks in the kayaks and headed for our camp fire place on a lakeshore in Siuntio. Watch the video above!

 

 

Leivonmäki Winter Adventure

On By fridapelinIn Trip ReportsLeave a comment

leivonmaki - 26

In the early spring we did a short trip to Leivonmäki National Park in Central Finland. It’s known for swamps, shores of two lakes, forests and ridges. I would say that Leivonmäki is a very versatile National Park. Here you can go hiking and kayaking in the summer, and in the winter you also can go cross-country skiing. I you choose to go kayaking or skiing it gives you the opportunity to visit the camp sites on the islands. Here’s a map for the area: Leivonmäki (luontoon.fi).

We arrived in Leivonmäki late in the evening when it was dark. Our base camp was a small hut, at Harjunlahti, without electricity. Our first plan was to just ski away to a camp site, but the hut looked so cozy, that we decided to stay indoors for the night. The problem was that we had planned to eat some sandwiches, grilled over open fire, wrapped in aluminium foil. But now we were inside, with a heating stove, so no open fire. Well, we found out that we had a disposable grill with us, so we just turned it into an oven! We placed the oven on the stove’s top. The oven sandwiches were super! We also made some product development, and for breakfast, when we also ate warm sandwiches, the oven was equipped with an additional bottom, so the sandwiches wouldn’t get burned.

In the morning we skied to the actual National Park, to the lake Rutajärvi, Keskisenvesi. We were really surprised how empty the park was, and we saw only a few others on the ice. We skied eastbound towards the other lake, Kirkkoselkä, but we had to ski through a narrow strait to get to the lake.

As we imagined the strait was an open water channel, so we skied on the shore of the strait. It was a little bit challenging with the pulk, especially in the forest, but we managed to get through to the other side.

We found the camp site and shelter Halttunen on an island, where we prepared some food. We had a really long lunch break. It was still early in the day, so we decided to ski to another camp site to put up tents for the night.

We skied back in our own ski tracks, and when we reached Joutsniemi ridge, we took a short cut over it, so we got to the to camp sites on the west side: Joutsniemi and Lintuniemi camp sites. At Lintuniemi you can also find a shelter.

I the evening we decided for some night skiing, and we had got a little bit lazy. We skied back to our base camp at Harjunlahti for the night. Next morning we had got some new snow! The winter was back!

leivonmaki - 37

A Bunker From the Past

On By fridapelinIn GeneralLeave a comment

meiko-4

Meiko is a nature reserve in Kirkkonummi, Southern Finland. The surroundings of the lake Meiko are popular for day trip hikers. We took a short trip in the sunny winter weather. The aim was to find the bunker located at Meiko’s southwest shore.

We were initially uncertain to take us out on the ice, but after we found an open fishing hole, we found that the ice was thick enough to hold our weight. We took a coffee break before we walked away west across the ice.

Because we knew there was a Geocache near the bunker, it was easy to navigate to the right place with the help of the Geocaching app, even though we didn’t follow any official trail. We were a bit unsure when we arrived, because the snow covered the ground, and we didn’t at first got a sight of the bunker. But the unnatural shapes of stones turned out to be concrete! So, we had found the bunker we were looking for!

The narrow vertical drop, which wasn’t the actual entrance.

At first we found some round concrete structures, and then we found the entrance, which was a narrow vertical drop with steel bars as a ladder. The odd thing was, that it wasn’t pitch dark in there. It turned out that the light came from the actual entrance, which was at the end of a long corridor. So we had taken us in the hard way …

The actual entrance
Getting out from the bunker (Photo: Emilia Grönholm)

There are several bunkers in the area of Meiko, and they are all from the Porkkala parenthesis period. The area was leased to the Soviet Union in 1944, and was returned to Finland in 1956.

A Mouse Problem in Nuuksio

On By fridapelinIn GeneralLeave a comment

noux-23

In mid Oktober, it was time for our annual autumn hike with Emmi, Henrik and Lisa. This time we headed for Nuuksio National Park, not far from home, simply for not having to sit in the car for so long. Our plan was to stay for two nights. The focus was on good food and enjoyment. Besides the usual breakfast we had packed pork fillet, vegetables, sausages and ingredients for hot sandwiches in our backpacks.

On Friday, we arrived quite late to Nuuksio. We left our car in Solvalla, where we threw our bags on our backs and walked away to the east. We had aimed to hit up camp at Urja or Valkialampi. After an hour of hiking the sun set down, and our walk turned into night orienteering. After wandering through rough bushes and shrubs, hills and valleys we found the first campsites. There was a full house, and we decided to go ahead. At Kattilajärvi we finally found an empty fireplace. In the darkness it was still pretty challenging to find the perfect tent place in the bumpy terrain. The dinner, or rather supper,  was the big program number for the evening. Another program number was the little mouse that ran around our tents, but even at that stage we did not know how much attention the mouse would finally get…

At breakfast the next morning, Emmi claimed that something had chewed on the cheese container. The rest of us were convinced that the chewing marks were not caused by any rodent or any animal in general. The food had been inside a closed backpack for the whole night! Well, this will continue later … Sadly… So read on!

We wandered off against Luukkaa area and took a lunch break at Kaitalampi west side. We went ahead and rounded the lake from the north and camped at a fireplace by the eastern shore. The tents we pitched on a hill with a nice view over the lake. We spent the evening  cooking hot sandwiches and grilled sausages. Then it was time to seek out the sleeping bags for the night.

04:50 a.m. it happened! There was a hard rustling in our vestibule! Drowsy, we tried to find out the origin for the rustle. When we opened the zipper to the vestibule it went quiet, and when we put our heads back on our pillows the mysterious rustle started again. We woke even our tent neighbours when our detective maneuvers became too loud. But in the end we got the culprit in the act! A mouse was standing in the spotlight of the headlamp on my backpack! We started to check our bags, and it was at that moment we noticed the devastation! The mouse had gotten into Lisa’s backpack through an opening with velcro and then chewed through a thick waterproof bag! The mouse had found our breakfast bread and it was like someone had taken a mega bite from each slice of the bread! The whole bread package flew out of the tent, and in the end we managed to sleep undisturbed the rest of the night.

In the morning we ate breakfast without any bread … Only cold cuts and porridge … It had clearly been a mouse also the first night when someone had chewed on the cheese container. What we do not know, is if it had been the same mouse that had traveled around in some of our backpack?  This was the first time I experienced an animal thief on a hike. Maybe I should be more hawk-eyed next time!

An island on an island

On By fridapelinIn Trip ReportsLeave a comment

In Espoo archipelago there’s an island on the sea called Pentala. On this island, there’s a lake. On the lake there’s an island. That was our destination!

pentala - 6
There are couple of reasons why we wanted to visit this island. The first introduction we got of this place was from a board game that we played many years ago with my friends. The board game was published in 1992 by the kayaking club Canoa for their 60th anniversary. In the game you are kayaking around and collecting bird observations. The rarer the birds are, the more points they are worth. There is also a dodo in the game, and since it is extinct since 1700 it’s worth the most!


In the game you can carry your kayak on land, for example if you want to visit the island on Pentala. So, it was from this game we got the idea to do this same thing in real life!  We were also assured that we were going to find the extinct dodo on this island! We also knew that there was a geocache on this island, so we definitely had to log that as well!

On a sunny day we jumped in our kayaks and started paddling towards Pentala. We started our tour near Hirsala, so it didn’t take a long time to reach our destination. We stranded on a beach in the south of the island Pentala. From there we took a path towards the lake carrying on one kayak. We chose the wrong path, because we ended up climbing over the highest point before we reached the lake. The distance was about 400 m. But it was really worth it!

A coffee break on the beach before our adventure
Let’s go! Towards the lake!
Uphill and downhill
A little bit of jungle…
A shorter kayak would have been easier to carry in the woods.

The lake was surrounded by green leafy plants, the water was completely still, except for a few waves a pair of swans caused. And there on the lake, we saw our destination: the island! In turns, we jumped in the kayak and paddled around the island. We also stranded on the island and logged the geocache, as it was one of our goals. 

Yey! I’m kayaking around an island on a lake on an island on the sea!

On the way back we found the right path, and it was so much easier to carry the kayak that way! Sadly, we didn’t spot any dodo birds, but now we can check one item from our bucket lists 😉

pentala - 7
Happy after the trip!